Suomen arkkitehtuuri

Tässä artikkelissa esitämme historiallisen läpikatsauksen Suomen arkkitehtuuriin. Sivustoltamme löytyy useita artikkeleita, joissa paneudutaan yksityiskohtaisemmin suomalaisen arkkitehtuurin mielenkiintoisimpiin ajanjaksoihin, joten kannattaa tutustua myös niihin. Suomalaisen arkkitehtuurin historia on pitkä, mutta valitettavasti maassamme on jäljellä enää vain vähän rakennuksia, jotka on rakennettu ennen 1800-lukua.

Toisin kuin monissa Euroopan maissa, Suomessa ei ole jäljellä esimerkiksi keskiaikaisia kaupunkikeskuksia. Tämä johtuu siitä, että Suomessa oli keskiajalla vain harvoja kaupunkeja, ja suurin osa rakennuksista oli tehty puusta. Puiset rakennukset ovat joutuneet tulipalojen uhreiksi ja ovat kestäneet muutoinkin huonosti aikaa. Linnoja, kivikirkkoja ja 1700- ja 1800-luvuilla rakennettuja puuasuinalueita on onneksi säilynyt jälkipolvien ihasteltaviksi.

Esihistorialliselta ajalta keskiajan loppuun

Esihistorialliselta ajalta on säilynyt vain vähän jäänteitä suomalaisista rakennuksista, mutta muinaislinnojen eli mäkilinnojen valleista on vielä nähtävillä joitain jäännöksiä. Vanhimpia rakennelmia ovat olleet hiidenkiukaat eli röykkiöhaudat. Keskiajan arkkitehtuurin tärkeimpiä rakennuksia olivat linnat ja kirkot. Suomessa on yhä jäljellä yli 70 keskiaikaista kivikirkkoa ja parisen kymmentä kivisakaristoa, jotka on rakennettu puukirkkojen yhteyteen. Vanhimmat kivikirkot rakennettiin Ahvenanmaalle 1200-luvulla.

Merkittävimpänä tämän ajan kirkkorakennuksena pidetään kuitenkin Turun tuomikirkkoa, joka on myös maamme ainoa goottilaistyyppinen katedraali. Historioitsijat uskovat, että kirkko olisi rakennettu alun perin puusta 1200-luvulla, mutta se olisi muutettu kivirakennukseksi 1300-luvulla. Kirkkoa on laajennettu tämän jälkeen vuosisatojen ajan.

Keskiajalta on jäänyt jälkeen myös Turun linna, jonka rakennustyöt aloitettiin 1200-luvun puolella. Samoihin aikoihin aloitettiin myös Hämeen ja Viipurin linnojen rakennustyöt, ja rakennus- ja laajennustyöt jatkuivat seuraavalla vuosisadalla. 1400-luvun merkittävimpänä rakennustyönä pidetään Olavinlinnan linnoitusta, joka oli aikansa mittapuulla valtava rakennushanke.

1500-luvulla Suomessa nähtiin ennennäkemätön kivitalojen rakennusbuumi. Turun linnan uudet rakennustyöt ja Suomen herttua Juhanan hovielämä innostivat aatelisia rakentamaan rakennuksia, jotka saivat vaikutteita hovista. 1500-luvulla kirkko oli sen sijaan köyhtynyt ja silloin rakennettiinkin lähinnä pieniä puisia kappaleita. 1600-luvun puukirkoista on parhaiten säilynyt Pyhämaan uhrikirkko, joka sijaitsee Uudessakaupungissa Pyhämaalla.

Suomalainen arkkitehtuuri 1700-luvulla

1700-1721 käytiin suuri Pohjan sota, josta käytetään myös nimitystä Isoviha. Venäläiset miehittivät Suomen ja rauhaan päädyttiin vasta vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhassa. Moni Suomen kaupungeista hävitettiin sodan aikana käytännössä katsoen lähes täysin. Rahan puutteen vuoksi jälleenrakentamisen aikakaudella ei pystytty toteuttamaan kovinkaan mittavia hankkeita. Merkittävin rakennushanke oli Haminan kahdeksankulmaisen kaupungin rakentaminen.

Vuonna 1748 alkoi kuitenkin valtava rakennushanke, joka kuului koko Ruotsin valtakunnan suurimpiin. Helsingin edustalle alettiin rakentamaan Viaporin merilinnoitusta. Sen suunnitteli Augustin Ehrensvärd ja rakennustyöt työllistivät vuosikymmenten ajan niin rakennusmestareita, käsityöläisiä kuin arkkitehtejakin. Viaporin linnoitus rakennettiin kaiken kaikkiaan kuudelle eri saarelle.

1700-lukulaisia tyylisuuntauksia olivat myöhäisbarokki, rokokoo sekä kustavilainen uusklassismi. Esimerkkinä ajan tyylistä on esimerkiksi Louis Jean Desprezin suunnittelema Hämeenlinnan kirkko, jonka esikuvana oli mikäpä muukaan kuin Rooman Pantheon. Ruukinpatruunat rakensivat 1700-luvun merkittävimmät kartanot, joiden joukkoon kuuluvat Christian Friedrich Schöderin käsialaa olevat Teijo, Fagervik ja Mustio. Niistä rakennettiin yhteisöjä, joihin kuuluivat päärakennuksen lisäksi sivurakennukset, ruukkipajat, työväenasunnot sekä kirkko.

Pienempien kartanoiden rakennustyylissä otettiin vaikutteita ruukinkartanoista, joissa suosittiin ranskalais-klassista tyyliä. Uusklassismi vaikutti sekä julkisissa rakennuksissa että kansanomaisemmassa rakentamisessa. Tyylille oli ominaista muun muassa valkoiset nurkkalaudat, koristeelliset yksityiskohdat sekä kuusi- tai kahdeksanjakoiset ikkunat.

Suomalainen arkkitehtuuri 1800-luvulla

1800-luvun arkkitehtuurille ominaisia tyylisuuntia olivat empire – josta kerromme yksityiskohtaisemmin omassa artikkelissaan – uusgotiikka, uusrenessanssi, jugend ja kansallisromantiikka. Helsingin rakennuskanta oli tuhoutunut vuoden 1808 tulipalossa, ja kun kaupungista päätettiin tehdä Suomen uusi pääkaupunki, oli se rakennettava uudelleen. Asemakaavan laati Johan Albrecht Ehrenström, ja kaupungin rakennustöiden pääarkkitehtina toimi Carl Ludvig Engel. Hänen päätöinään pidetään esimerkiksi Senaatintaloa, Helsingin yliopiston rakennuksia ja Nikolainkirkkoa.

Toinen merkittävä rakennushanke oli Turun kaupungin uudelleenrakentaminen vuonna 1827 tapahtuneen tulipalon jälkeen. Engel vastasi Turun asemakaavasta, ja merkittävänä arkkitehtina toimi Pehr Johan Gylich. Eräänlaisena yleiseurooppalaisena muotivirtauksena tunnettu uusrenessanssi rantautui 1800-luvun puolivälin aikoihin myös Suomeen.

Uusrenessanssi oli vastareaktio ankaran pelkistetylle klassismille ja se sai mahtipontisiakin sävyjä. Uusrenessanssista tyyliä edustaa esimerkiksi Axel Hampus Dahlströmin vuonna 1868 suunnittelema Ylioppilastalo. Tyyli ei kuitenkaan ehtinyt laajeta pääkaupungin ulkopuolelle. Uusrenessanssinen tyyli kuihtui jo vuosisadan loppupuolella, kun jugend ja kansallisromantiikka nousivat uusiksi vallitseviksi arkkitehtuurisiksi tyylisuuntauksiksi.

Kansallisromantiikka oli vastaisku uusrenessanssille, jota syytettiin mauttomuudesta, temppuilusta ja aitouden puutteesta. Suomalaisuus näkyi käytetyissä materiaaleissa, kuten puussa ja luonnonkivessä – erityisesti graniitissa – sekä koristeaiheissa, joissa ammennettiin suomalaisesta kasvi- ja eläinkunnasta. Kansallisromanttiset arkkitehdit eivät kuitenkaan välttämättä pyrkineet tietoisesti erityisen suomalaiseen tyyliin, vaan pikemminkin eroon historismista, 1800-luvulle ominaisesta kertaustyylistä.

1900-luvulta nykypäivään

Suomalainen arkkitehtuuri nousi ensimmäisen kerran kansainväliseen tietouteen vuonna 1900 pidetyssä Pariisin maailmannäyttelyssä. 1900-luvun alussa romantiikka ja rationalismi kävivät kamppailua keskenään ja 1920-luvulla vallitsevaksi tyylisuunnaksi nousi klassismi. 1930-luvulla arkkitehtuurin valtalinjaksi tuli puolestaan Suomessakin funktionalismi, jonka tunnetuin edustaja oli Alvar Aalto, jota pidetään yleisesti maamme merkittävimpänä arkkitehtina.

Suuri osa Suomen rakennuskannasta tuhoutui sota-aikana, ja toisen maailmansodan jälkeen maassamme alkoi jälleenrakentamisen kausi. Suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun kultakautena pidetään yleisesti 1950-lukua, vaikkakin senkin jälkeen maassamme on toteutettu monia mielenkiintoisia rakennushankkeita. 1900-luvun ja nykypäivän arkkitehtuurista voit lukea tarkemmin sivustoltamme aiheita käsittelevistä omista artikkeleistaan.