Alvar Aalto – suomalaisen arkkitehtuurin rakastettu hahmo

Suomalaisesta muotoilusta, designista ja arkkitehtuurista puhuttaessa ei voida olla omistamatta artikkelia Alvar Aallolle (1898–1976). Hänen omistautumisensa suomalaiselle muotoilulle on jättänyt lähtemättömiä vaikutteita muotoilukulttuuriimme ja inspiroinut seuraavien sukupolvien suunnittelijoita. Vaikka kuuluisan muotoilijan ja arkkitehdin kuolemasta on kulunut jo yli 40 vuotta, kansa rakastaa edelleen hänen kätensä jälkiä. Arkkitehtuurin opiskelijat ja aiheesta kiinnostuneet matkaavat ulkomaita myöten kotimaahamme tutustumaan Aallon perintöön.

Alvar Aallon työt näkyvät Suomessa sekä maailmalla

Aallon työt keskittyivät pääasiassa Suomeen; hän suunnitteli eri puolille maatamme lukuisia julkisia rakennuksia, kuten virastoja, kirkkoja, kouluja ja kirjastoja. Työlleen Aalto ammensi inspiraatiota suomalaisesta luonnosta sekä kulttuuriperinteestämme. Lisäksi hänen töissään voidaan nähdä viitteitä arkkitehtuurin historiasta. Töitä leimaavat puhtaat linjat sekä minimalistinen koristelu – ne ovat malliesimerkkejä arkkitehtuurin modernismista. Hänen työnsä eivät jääneet vain kotimaiselle tasolle, vaan luomuksia voidaan ihailla myös muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa.

Alvar Aalto – lyhyt henkilöhistoria

Alvar Aalto syntyi 3. helmikuuta vuonna 1898 Kuortaneelle perheeseen, jonka isä Johan Aalto oli maanmittari, ja äiti Selma Aalto postivirkailija. Kun Alvar oli viisivuotias, perhe muutti Jyväskylään. Nuori Alvar kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta vuonna 1916. Tämän jälkeen hänen tiensä vei Helsinkiin Teknilliseen korkeakouluun, mihin Aalto hyväksyttiin opiskelemaan arkkitehtuuria. Puhjennut sisällissota vei nuoren miehen taisteluihin opiskelujen keskeltä muun muassa Länkipohjalle ja Tampereelle.

Vuonna 1921 Aalto valmistui arkkitehdiksi. Sisällissodan päätyttyä Johan Aalto oli ostanut perheelle kotitalon Alajärveltä, ja myös Alvar siirsi kirjansa uuteen kotiin. Hän kuitenkin avasi oman arkkitehtitoimistonsa Jyväskylässä vuonna 1923. Toimistoon otettiin avustajaksi nuori Aino Marsio, jonka Aalto vei alttarille seuraavana vuonna. Aino menehtyi melko nuorella iällä, minkä jälkeen Alvar meni vielä uusiin naimisiin. Aallon arkkitehtitoimisto osoittautui menestystarinaksi, ja suunnittelija jäi kiinteäksi tähdeksi arkkitehtuurin historiaan.

Alvar Aallon kuuluisimpia töitä

Useat suunnittelijan töistä ovat merkittäviä rakennuksia maallemme. Yksi kaikkein tunnetuimmista teoksista on Helsingin keskustassa sijaitseva Finlandia-talo. Se valmistui Töölönlahden rantaan vuonna 1971 osana Aallon suunnitelmaa kulttuurirakennusten ketjua. Se jäi kuitenkin suunnitelman ainoaksi toteutuneeksi rakennukseksi. Näyttävän, vaalean rakennuksen julkisivussa on käytetty Carraran marmoria sekä Oulaisten graniittia. Koko rakennuksen kerrospinta-ala on 20 524 neliömetriä, ja ne pitävät sisällään muun muassa kokous-, juhla- ja konserttitiloja.

Toinen Aallon tunnetuimpiin kuuluvista rakennuksista on Jyväskylässä sijaitseva Säynätsalon kunnantalo. Se valmistui ennen Finlandia-taloa, vuonna 1949. Kunnantalossa on nähtävillä Aallon punatiilikausi; sen koko julkisivu on rakennettu punaisia tiiliä käyttäen. Rakennus on yksi Aallon arvostetuimmista töistä, ja se toimii malliesimerkkinä keskusteluissa tuon aikakauden arkkitehtuurista. Kunnantalona rakennusta ei ole käytetty enää vuoden 1993 jälkeen, sillä Säynätsalosta tuli osa Jyväskylän kuntaa. Talosta onkin mahdollista vuokrata esimerkiksi kokoustiloja.

Muita tunnettuja rakennuksia

Hieman pidemmälle historiaan pureutuen löydetään yksi Aallon funktionalistisen kauden arvostetuimmista töistä; Paimion parantola. Se valmistui Turun lähelle Paimioon vuonna 1933, eli se kuuluu suunnittelijan varhaistuotantoon. Parantolassa hoidettiin tuberkuloosipotilaita, ja sen suunnittelussa korostui erityisesti käytännöllisyyden ja hygieenisyyden yhdistyminen taiteeseen ja muotoiluun. Aalto etsi parantolaa suunnitellessaan inhimillistä lähestymistapaa, ja suunnitteli itse rakennuksen lisäksi myös sen sisustuksen. Nykyään osittain autiossa rakennuksessa toimii Mannerheimin Lastensuojeluliiton kuntoutussäätiö.

Teknillisen korkeakoulun rakennukset Helsingissä taas kuuluivat Otaniemen asemakaavaan, jonka suunnitteluun Aalto osallistui. Aalto on piirtänyt kampukseen kuuluvat korkeakoulun päärakennuksen, kirjaston ja lisärakennuksen, josta löytyy auditorio. Päärakennus valmistui vuonna 1965, ja sen lisäosa sen sijaan vuonna 1975. Kaikki alueen rakennuksista on julistettu Museoviraston toimesta valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Myös kampuksella voidaan nähdä Aallolle tyypillistä punaista tiiltä ja puhtaita linjoja yhdistävää muotoilua.

Kaupunkikokonaisuudet

Aalto osallistui useiden kaupunkikokonaisuuksien suunnittelutöihin, joten hänen töihinsä päästään törmäämään monissa arkisissakin yhteyksissä. Otaniemen kampus on hyvä esimerkki. Näkyvimpiin kuuluva Aallon kaupunkikokonaisuus löytyy kuitenkin Seinäjoelta. Siellä suunnittelija palkattiin vuonna 1951 tekemään piirrokset kaupungin kirkkoa varten. Lakeuden ristiksi nimetty, valkoinen kirkko valmistui vuonna 1960. Tämän lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat suojeluskuntatalo, Väinölä, vanha sairaala, seurakuntatalo, kunnantalo, terveystalo sekä kaupunginkirjasto. Viimeiseksi mainittu jäi Aallon arkkitehtitoimiston viimeiseksi suunnittelutyöksi.

Yksi eniten huomiota saanut suunnittelutyö oli Helsingin keskustan suunnitelma. Se oli keskittynyt ydinkeskustan läheisyydestä löytyviin, vähän rakennettuihin alueisiin, kuten Töölönlahti. Muita suunnitelmaan kuuluneita alueita olivat Kampin pohjoisosat sekä rautatieaseman läheinen ratapiha-alue. Kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 1966 suunnitelman, mutta se kohtasi suurta vastustusta helsinkiläisten toimesta. Lopulta ainoat alkuperäisen suunnitelman toteutuneet rakennukset olivat Finlandia-talo sekä Kampin Sähkötalo, joka toimii Helenin pääkonttorina.

Alvar Aallon käden jälki muotoilussa

Kuuluisa arkkitehti tunnettiin myös lahjakkaana muotoilijana, ja hänen designinsa on nykyään erittäin kysyttyä. Aallon suunnittelema Savoy-maljakko kuuluu maailman tunnetuimpiin lasiesineisiin. Maailmalla hänet tunnettiin arkkitehtuuria paremmin juurikin huonekalusuunnittelusta. Niitä esiteltiin ensimmäisiä kertoja globaaleissa, merkittävissä näyttelyissä jo vuonna 1930. Huonekalusuunnittelussa näkyi Aallon vahva näkemys käytännöllisyyden ja taiteen yhdistämisestä. Hän halusi mallistoidensa olevan toimivia, ja että kenen vain olisi helppo ostaa tuotteita.

Täydellinen esimerkki Aallon huonekalusuunnittelusta on kolmi- tai nelijalkainen, puinen jakkara. Se mahdollisti jakkaroiden päällekkäin pinoamisen, mikä teki siitä äärimmäisen käytännöllisen – sen lisäksi, että se oli silmää miellyttävä. Kyseinen jakkara lienee tänä päivänä yksi suunnittelijan eniten kopioiduista huonekaluista. Kuolemattoman suunnittelutyön lisäksi Aalto on muistettu useilla kunnianosoituksilla. Hänen mukaansa on nimetty katuja, aukioita ja kouluja, ja markan ollessa vielä käytössä, oli Aalto 50 markan setelissä kuvattuna.