Eero Saarinen

Eero Saarinen oli Suomessa syntynyt ja suuren osan elämästään Yhdysvalloissa viettänyt arkkitehtisuuruus, joka loi arkkitehtuurin lisäksi näyttävän uran myös huonekalusuunnittelijana. Eliel Saarisen poika seurasi isänsä jalanjälkiä valmistuen Yale Universitystä arkkitehdiksi vuonna 1934. Isänsä toimistossa vuodesta 1938 alkaen työskennelleen Saarisen tunnetuimpiin töihin kuuluvat muun muassa Gateway Arch Saint Louisissa, Washington-Dullesin kansainvälinen lentoasema sekä TWA-terminaali New Yorkin John F. Kennedyn kansainvälisellä lentoasemalla.

Eero Saarisen varhaislapsuus ja nuoruus

Kuvanveistäjä Lojan ja arkkitehti Eliel Saarisen poika Eero syntyi Kirkkonummella vuonna 1910. Perhe asui maineikkaassa taiteilijahuvilassaan Hvitträskissä. Hvitträskissä viihtyivät Saaristen aikana eri taiteenalojen kuuluisuudet mukaan lukien muun muassa Jean Sibelius, Maksim Gorki sekä marsalkka Mannerheim. Vuonna 1923 Eeron ollessa 12-vuotias Saarisen perhe muutti Yhdysvaltoihin. Eero kävi koulunsa Yhdysvalloissa ja opiskeli arkkitehtuuria arvostetussa Yalen yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1934.

Uran alkuvaiheet

Valmistuttuaan arkkitehdiksi Eero Saarinen sai kahden vuoden matka-apurahan Yhdysvalloista ja matkusteli muutaman vuoden ajan Euroopassa vuosina 1934-36. Näiden vuosien aikana Saarinen osallistui erilaisiin projekteihin ja kilpailuihin. Kilpailuiden joukossa oli muun muassa Helsingin postitalokilpailu. Lisäksi Saarinen pääsi avustamaan Jarl Eklundia Helsingin Ruotsalaisen teatterin muutostöissä. Helsinki olikin Saarisen Euroopan matkan tärkein etappi. Saarinen pääsi myös osallistumaan Suomen paviljongin suunnittelukilpailuun Pariisin maailmannäyttelyä varten.

Saarinen palasi Yhdysvaltoihin vuonna 1936 ja aloitti yhteistyön isänsä Elielin kanssa. Eero ja Eliel työskentelivät yhdessä aina Elielin kuolemaan eli vuoteen 1950 asti. Saaristen toimisto sijaitsi Cranbrook Academy of Artsin tiloissa, jonka rakennukset Eliel oli alun perin suunnitellut. Isänsä kuoltua Eero perusti oman toimiston. Saarisen ura itsenäisenä arkkitehtinä ehti kuitenkin kestää ainoastaan kymmenen vuotta, sillä hän kuoli vuonna 1961 vain 51-vuotiaana .

Uran läpimurto

Eero Saarinen oli tunnettu siitä, että hän osallistui koko uransa ajan mielellään erilaisiin arkkitehtuurikilpailuihin. Ensimmäiset palkintonsa hän voitti jo opiskeluaikoinaan koulun järjestämissä kilpailuissa. Menestystä Saarinen niitti muun muassa voitettuaan ensimmäisen palkinnon vuoden 1939 Smithsonian instituutin taidegalleriakilpailussa. Vuosina 1940 ja 1941 menestystä tuli yhteistyössä Charles Eamesin kanssa Museum of Modern Artsin järjestämissä huonekalukilpailussa. Vuonna 1944 Saarinen puolestaan menestyi Kalifornian Arts & Architecture -pientalokilpailussa.

Eero Saarisen läpimurtotyönä voidaan pitää hänen St. Louisiin suunnittelemaansa, vuosina 1959-64 rakennettua presidentti Jeffersonin muistomerkkiä. Sen suunnittelusta järjestettiin kilpailu vuonna 1948, ja Saarinen vei voiton. Muistomerkin suunnittelukilpailu oli myös ensimmäinen kerta, kun Eero osallistui Eliel-isänsä kanssa samaan kilpailuun, mutta erilaisella ehdotuksella. Jeffersonin muistomerkkityössä esiintyy pelkistettynä Eero Saarisen arkkitehtuurille ominainen vahva veistoksellisuus, jonka lähtökohtina hän käytti teräsbetonin tuomia teknillisiä mahdollisuuksia sekä dramatiikkaa.

General Motorsin tekninen keskus sekä MIT-kokonaisuus

Eräs Eero Saarisen päätöitä on viimeisenä yhteisenä suunnittelutyönä Eliel-isän kanssa luotu General Motorsin tekninen keskus Detroitissa, joka valmistui vuonna 1956. Tässä rakennuksessa Saarinen korosti tietoisesti tekniikan osuutta rakennussuunnittelussa. General Motorsin tekninen keskus saavutti valmistuessaan runsaasti kansainvälistä tunnustusta, ja rakennusta pidetään yleisesti yhtenä teollisuusarkkitehtuurin merkkitöistä maailmassa. Rakennuksen materiaaleina käytettiin paljon lasia sekä alumiinia, ja sitä on kutsuttu myös nimellä “Teollisuuden Versailles”.

Muihin Eero Saarisen tunnetuimpiin töihin kuuluvat muun muassa Massachusettsin teknologisen instituutin Kresege-auditorio sekä saman yliopiston MIT Chapel -kappeli. Rakennuksia yhdistää Kresge Oval -nimellä tunnettu viheralue. Kokonaisuutta pidetään yleisesti eräänä 1900-luvun puolivälin parhaista arkkitehtuurin taidonnäytteistä Yhdysvalloissa. Auditorion, kappelin ja viheralueen kokonaisuus olivat valmistuessaan poikkeuksellinen yhdistelmä, ja huolimatta siitä, että MIT-yliopiston alue on laajentunut ja kasvanut niiden ympärillä, muodostavat ne silti edelleen yliopiston keskeisimmän osan.

St Louis Gateway Arch ja huonekalut

Eero Saarinen suunnitteli myös St Louisissa Missourissa sijaitsevan näyttävän Gateway Arch -muistomerkin. 192 metriä korkea Gateway Arch on koko läntisen pallonpuoliskon korkein muistomerkki. Vuosien 1963 ja 1965 välillä rakennettu komea muistomerkki pystytettiin muistoksi Louisianan territorion vuonna 1803 tapahtuneen historiallisen maakaupan muistoksi. Maakauppa kasvatti kerralla Yhdysvaltojen maa-alueen kaksinkertaiseksi. Majesteettista Gateway Arch -kaarta voidaan pitää ikään kuin porttina Yhdysvaltojen länteen.

Eero Saarinen oli arkkitehtuurinsa lisäksi myös tunnettu huonekalusuunnitelmistaan. Suunnittelijana Saarinen saavutti suurempaa tunnettuutta ensimmäisen kerran vuonna 1940 hänen voitettuaan New Yorkin MoMA:n järjestämän Organic Design in Home Furnishings -kilpailun yhdessä Charles Eamesin kanssa. Saarinen suosi huonekalusuunnitelmissaan materiaaleina muun muassa muovia. Saarisen tunnetuimpia huonekaluluomuksia on Knoll-yhtymälle suunniteltu klassikkotuoli Womb-tuoli sekä samalle yhtiölle luotu kuuluisa Tulip-pöytä. Näiden lisäksi Saarinen loi useita muita huonekalusarjoja.

Dulles Airport, TWA-terminaali sekä Black Rock

Eero Saarinen suunnitteli myös kaksi kuuluisaa lentokenttäterminaalia, eli Washington DC:n Dulles Airportin sekä New Yorkin John F. Kennedyn -lentoaseman Trans World Airwaysin (TWA) terminaalin. Etenkin vuonna 1962 valmistunut TWA-terminaali on loistava esimerkki Saarisen rakastamasta dramaattisesta teräsbetonitekniikasta. Dullesin kansainvälisen lentokentän pääterminaali valmistui samaisena vuonna 1962 vain vuosi Saarisen kuoleman jälkeen, joten hän ei koskaan ehtinyt nähdä suunnitelmiaan valmiiksi rakennettuina.

Saarisen uran viimeiseksi suunnittelutyöksi jäi Columbia Broadcasting Systemille New Yorkiin luonnosteltu pilvenpiirtäjä. Saarinen suunnitteli myöhemmin “Black Rock” -lempinimen saaneeseen rakennukseen sekä sen ulkoasun että sisustuksen huonekaluineen. Eero Saarisella havaittiin aivokasvain elokuussa 1961. Kasvain leikattiin syyskuussa 1961, mutta Saarinen valitettavasti menehtyi leikkauksen jälkeen. Hänet on haudattu Ann Arboriin Yhdysvaltoihin. Monet Saarisen uran päätöistä valmistuivat vasta muutamia vuosia hänen kuolemansa jälkeen.