Empiretyyli Suomessa

Empiretyyli on osa 1700-luvulla vallinnutta uusklassismia. Tyyli syntyi arkeologien matkoilla Kreikan raunioilla ja Pompeijin kaivauksilla. Uusklassismin ensimmäistä vaihetta kutsutaan Suomessa kustavilaisuudeksi, jota voisi kutsua arkisemmaksi versioksi empirestä. Empire oli keisari Napoleonin synnyttämä tyyli, mutta levisi kulovalkean tavoin kaikkialle, myös Suomeen. Esimerkiksi Helsingin keskustan arkkitehtuuri edustaa suurilta osin uusklassismista tyyliä arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnitelmien ansiosta.

Empiretyyli näkyi Senaatintorin Suurkirkon ja yliopiston päärakennuksen ohella kartanoissa, porvaristaloissa, sairaaloissa, vahtituvissa ja jopa varuskunta-alueilla sen jälkeen, kun Suomi oli liitetty Venäjän valtakuntaan, ja Venäjän keisari oli valinnut Engelin Helsinkiä suunnittelevaksi arkkitehdiksi.

Kustavilaisuus ja kustavilaisuuden tyylin vaiheet

Kustavilaisuus oli vallitseva tyyli Kustaa III:n ja hänen poikansa Kustaa IV Aadolfin hallintokausilla. Karkeasti kustavilaisuus voidaan jaotella kolmeen osaan: varhaiskustavilaisuuteen, kustavilaisuuteen ja myöhäiskustavilaisuuteen. Siinä missä tyyli viittaa enemmän arkkitehtuuriin, tarkoittaa se kuitenkin myös sisustustyyliä. Tyyli on nimetty kuningas Kustaa III:n mukaan, ja se jäljitteli erityisesti juhlallista vaikutelmaa.

Varhaiskustavilainen arkkitehtuurityyli kukoisti 1760-1785 luvuilla. Sen jälkeen seurasi kustavilainen arkkitehtuurityyli, joka kesti vuodesta 1785 vuoteen 1795. Myöhäiskustavilainen arkkitehtuurityyli oli voimissaan 1795-1816. Uusklassinen arkkitehtuuri sai Suomessa pietarilaisen empiren piirteet Engelin rakentaessa Helsinkiä. Vaalean ilmeen saanutta Helsinkiä on kutsuttu tätä myöten niin Itämeren helmeksi kuin Pohjolan valkoiseksi kaupungiksi.

Varhaiskustavilaisessa arkkitehtuurityylissä oli paljon vaikutteita Ranskasta. Huonekaluista jäi pois rokokoon pyöreys ja kiemuraisuus tyylin muuttuessa suoraviivaisemmaksi ja yksinkertaisemmaksi. Keskeinen varhaiskustavilaisuuden vaikuttaja oli ruotsalainen arkkitehti Carl Fredrik Adelcrantz, joka on suunnitellut Vaasan hovioikeudentalon (nykyinen Mustasaaren kirkko). Rakennusta pidetään huomattavimpana varhaiskustavilaisuuden edustajana Suomessa.

Kustavilainen tyyli ihannoi arkkitehtuurista selkeyttä ja suosi vaaleita sävyjä. Sisustuksessa ihannoitiin suoraviivaisia huonekaluja, joissa oli raidalliset päälliset. Myöhäiskustavilaisuudessa tyyli kokonaisuudessaan muuttui yhä pelkistetymmäksi, mikä näkyy selvästi varsinkin rakennusten julkisivujen koruttomuudesta. Turun Akatemiatalo on huomattavimpia esimerkkejä myöhäiskustavilaisuuden ilmenemisestä Suomessa. Sen julkisivussa ei ole lainkaan ornamentteja eikä pylväikköjä, vaan ainoastaan päätykolmio.

Empiretyylisten rakennusten viehätys Suomessa

Empiretyylin klassistisista rakennelmista voi helposti havaita viitteitä renessanssiajan kaupunkipalatseista ja jäljittää piirteitä aina antiikin aikaan asti, vaikka Suomessa viitteet eivät yhtä voimakkaasti näkyvissä olekaan. Empiren ajan yleisin rakennustyyppi oli vaakavuorattu hirsitalo. Puurakenteiset asuintalot olivat vaatimattomampia kuin julkiset rakennukset. Helsingissä empire ei toteutunut yhtä räväkästi kuin Pietarissa – suosituimmat julkisivuvärit olivat keltainen ja harmaa. Kivirakennusten julkisivut saatiin näyttämään aidoilta maalaamalla oikeita kivimateriaaleja; puuosat ootrattiin.

Huolimatta hempeähköön tapaan toteutetusta ulkomuodosta sisätiloissa käytettiin voimakkaita värejä; punaista, vihreää, sinistä, keltaista. Empiren koristeaiheet noukittiin antiikista ja ne saattoivat näkyä rakennuksissa niin kipsikaton runsaana ornamentiikkana kuin esimerkiksi kaakeliuunin koristuksina.

Empiretyylissä käytettiin antiikin kreikkalaisia ja roomalaisia pylväsjärjestelmiä, jotka osoittivat esimerkiksi rakennuksen arvon, hierarkian ja tarkoitusperän suhteessa muihin rakennuksiin. Kreikkalaisiin pylväsjärjestelmiin kuuluvat doorilainen, joonialainen ja korinttilainen, joista ensimmäistä käytettiin Senaatintorilla päävartion julkisivussa sen maskuliinisuuden ja sotilaallisuuden ansiosta.

Taiteeseen, tieteeseen ja sivistykseen liitetty joonialainen pylväsjärjestelmä taas komistaa Helsingin yliopiston päärakennuksen julkisivua. Korinttilainen pylväsjärjestelmä on ylimmässä arvossa, joten se sopi arvokkaimpiin rakennuksiin. Ikkunat empiretyylissä olivat useimmiten ristikarmillisia ja 6-ruutuisia, ja päällä oli usein kolmiopääty. Arvorakennusten loggiat, portiikit, rusikoitu alin kerros, reliefit ja pylväsjärjestelmät ovat antiikin ajoilta kierrätettyä rakennustaidetta, joiden silaus on säilynyt Helsingissä merkittävän hyvin.

Senaatintori on Suomen oma empirekeskus

Senaatintorin ympäristö muodostaa empirekeskustan Helsingissä. Tämän tyypillisen klassistisen aukion maamerkkinä kohoaa Tuomiokirkko (entinen Nikolain kirkko) reunuksinaan Senaatin talo ja yliopiston päärakennus. Aukion koko on noin 165 x 100 metriä. Hallintoaukion esikuvana toimi Kustaa Adolfin tori Tukholmassa ja mahdollisesti sen lisäksi Berliinin Gendarmenmarktin aukio.

Ensimmäiseksi aukiolle rakennettiin vuonna 1819 Päävartio, joka sijaitsi kirkon nykyisten portaiden paikalla. Seuraavaksi vuonna 1822 valmistui Senaatin talo (nykyinen Valtioneuvoston linna) ja länsipuolelle rakentui viimein yliopiston päärakennus vuonna 1832. Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi kupolikattoinen yliopiston kirjasto, jonka upeasti sommitellut holvikattoiset tilat tuovat mieleen antiikin Rooman. Ei liene liian dramaattista kutsua Senaatintoria Suomen empireksi.

Carl Ludvig Engel ehti työskennellä Helsingissä vuoteen 1840 saakka ennen kuolemaansa. Suurin osa hänen suunnittelemistaan rakennuksista on säilynyt. Kuitenkaan yhtään empireajan kaupunkipuutaloa ei enää ole olemassa alkuperäisenä versiona. Niin kutsuttu Ruiskumestarin talo (Kristianinkatu 12) edustaa vaatimatonta asumista empiren ajalta. Talo on nyt osa kaupunginmuseota. Vuonna 1991 Kaisaniemenrantaan siirrettiin kolme puurakennusta, jotka edustivat empiretyyliä.

Rakennuksista ensimmäinen, nykyään kahvilana toimiva tila, ja toinen, yliopistoon liittyvä rakennus, olivat 1830-1840 luvuilla kuuluneet Uudenmaankatu 19:een. Viimeinen kolmesta talosta on sijainnut alun perin Punavuorenkatu 23:ssa ja on peräisin 1830-luvulta. Nykyään se toimii asuintalona.

Empire on yhä läsnä Suomen arkkitehtuurissa

Empiretyylin on sanottu olevan vanhan ja feodaalisen maailman viimeisenä tunnustettu tyylilaji. Tyypillisiä rakennuskohteita ovat olleet uuden pääkaupungin julkiset kivirakennukset. Esimerkiksi Helsingissä käyvät turistit huomioivat tällaiset suuntaukset ja historiallisen arkkitehtuurin. Suomalaisille niihin liittyy myös voimakasta isänmaallisuutta ja jylhää kunnioitusta. Aikakautta edustavia arkkitehteja olivat Carl Ludvig Engelin lisäksi muun muassa Charles Bassi ja Pehr Granstedt.

Aikakauden tunnettuja rakennuksia ovat Kasvitieteellisen puutarhan päärakennus, Lapinlahden sairaala, Sundmanin talo ja Turun Akatemia. Kansanrakentamisessa tietynlaiset tyylit jäivät elämään erityisesti puurakentamisessa, vaikka aikakausi päättyi – tällaisia ovat esimerkiksi kuusi- tai kahdeksanjakoiset ikkunat ja valkoiset nurkkalaudat. Empire on siis jättänyt historiaan oman jälkensä.