Juha Leiviskä – valon arkkitehti

Juha Ilmari Leiviskä on suomalainen arkkitehti, akateemikko ja muotoilija, joka on syntynyt 17. maaliskuuta 1936 Helsingissä. Hän on yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimmista nykyarkkitehdeistä ja on voittanut uransa aikana useita merkittäviä tunnustuksia. Leiviskän vanhemmat olivat filosofian maisteri Sonja Sylvia Jämsén-Astala ja insinööri Toivo Ilmari Leiviskä.

Juha Leiviskä luki ylioppilaaksi silloisessa kotikaupungissaan Tampereen lyseossa ja valmistui sieltä vuonna 1954. Tämän jälkeen hän siirtyi Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan arkkitehtuuria ja sai tutkintotodistuksensa vuonna 1963. Leiviskä oli korkeakoulussa ollessaan usean tärkeän suomalaisen menestyjän, kuten muun muassa Olli Pöyryn sekä Hilding Ekelundin opissa.

Persoonallinen tila-ajattelu avasi uran

Valmistumisensa jälkeen Leiviskä työskenteli yhteistyössä Bertel Saarnion kanssa vuosina 1964-1968. Yhteistyön hedelmänä syntyi Kouvolan kaupungintalo, jota yleisesti pidetään myös Leiviskän läpimurtotyönä sekä arkkitehdin ensimmäisenä persoonallisen tila-ajattelun toteutuksena. Lahjakas suunnittelija perusti oman arkkitehtitoimiston jo vuonna 1967, ja vuodesta 1978 lähtien toimisto on ollut yhteinen professori Vilhelm Helanderin kanssa.

1970-luvun alkupuolella Leiviskä suunnitteli muun muassa Nakkilan seurakuntatalosta pienimittakaavaisen jalustan jylhälle funktionalistisesti rakennetulle kirkolle. Tätäkin suurempi projekti oli Oulun Pyhän Tuomaan kirkon ja seurakuntakeskuksen suunnittelu vuosina 1971-1975. Pyhän Tuomaan kirkkoon Leiviskä otti vaikutteita sekä eteläsaksalaisista myöhäisbarokkikirkoista että 1600-1700-luvuilla rakennetuista puukirkoista.

1980-luvulle tultaessa Leiviskä oli tehnyt jo useita suunnittelu- ja restaurointitöitä. Hän restauroi muun muassa Lemin vanhan puukirkon vuosina 1967-69 ja korjasi tulipalossa vaurioituneen Vanhan Ylioppilastalon yhdessä Vilhelm Helanderin kanssa 1970-luvun lopulla. Vuonna 1984 valmistui Vantaalle Leiviskän suunnittelema Myyrmäen kirkko, jota pidetään yhtenä arkkitehdin tärkeimpinä töinä. Kirkkoa on useasti kutsuttu Valon kirkoksi, sillä sen levymäisten katto- ja seinäpintojen välistä pilkottava valo luo jatkuvasti muuttuvia kuvioita sisätiloihin. Kirkon valaisimet näyttävät leijuvan avarassa tilassa ja niiden kullanhohtoinen väri saa ne erottumaan kirkon rauhallisesta sävymaailmasta. Rakennusta reunustavat koivikot tuovat kotoisaa tunnelmaa.

Monia merkittäviä töitä

1980-luvun loppupuolella Leiviskä suunnitteli Helsinkiin muun muassa Auroranlinnan asuinrakennuskompleksin yhdessä Pekka Kivisalon kanssa sekä Vallilan kirjasto- ja päiväkotirakennuksen yhdessä Asta Björklundin kanssa. Vuonna 1992 valmistunut Männistön Pyhän Johanneksen kirkko Kuopiossa on niin ikään Leiviskän käsialaa ja yksi hänen päätöistään. Sen suunnittelussa arkkitehti on pyrkinyt suuren ja pienen, korkean ja matalan, avoimen ja suljetun sekä valoisan ja varjoisan eloisaan vuorovaikutukseen.

Kirkon sisätiloissa Leiviskä on hyödyntänyt erityisesti päivänvaloa, joka synnyttää tilaan muuttuvia epäsuoria heijastuksia. Heijastukset näkyvät voimakkaimmillaan aamupäivällä – juuri päiväjumalanpalveluksen aikaan. Leiviskä on kommentoinut valon käyttöään kirkkosuunnittelussa sanoin: “kirkko on instrumentti, jota valo soittelee”.

Vuonna 1993 valmistunut Saksan suurlähetystön rakennus Kuusisaaressa Helsingissä kuuluu niin ikään Juha Leiviskän päätöihin. Rakennuksen julkisivu on saksalaista Juran-marmoria, ja kooltaan lähetystö on kokonaisuudessaan yli 4 000 neliömetriä. Leiviskä on suunnitellut 1990- ja 2000-lukujen aikana muitakin merkittäviä suomalaisia rakennuksia ja tehnyt töitä myös ulkomaisille tilaajille. Hän on suunnitellut muun muassa vuonna 2007 valmistuneen Kulttuuritalo Sandelsin Töölössä sekä restauroinut saksalaisen seurakuntatalon ja kirkon vuonna 2001.

Leiviskän töihin lukeutuu myös vuonna 2010 Helsingin Kallioon valmistunut Aurora-talo sekä Kalasataman Kipparitalo. Arkkitehti on suunnitellut lisäksi joitain sellaisia rakennuksia, jotka eivät koskaan toteutuneet. Merkittävin näistä lienee Kajaanin taidemuseo.

Musikaalinen arkkitehti

Juha Leiviskä on menestynyt alalla luultavasti omintakeisen tila-ajattelunsa ja valonkäyttönsä ansiosta. Hän on useasti verrannut arkkitehtuuria musiikkiin, sillä hänen näkemyksensä mukaan kummankin avulla pyritään luomaan ihmisen mittaista, koettavissa olevaa tilaa tähän käsityskykymme ylittävään maailmankaikkeuteen. Hän kokee, että musiikissa kuuluvat intiimin ja monumentaalisen, voimakkaan ja hiljaisen sekä varjon ja valon vuorovaikutukset samoilla tavoin kuin arkkitehtuurissa. Hän uskoo myös, että kumpainenkin taiteenlaji sisältää hallitsevia kohokohtia ja taukoja, teema-aineistoa ja sen kehittelyä sekä suunnattoman määrän alati vaihtuvia sävyjä. Leiviskän mukaan sekä musiikin että arkkitehtuurin yhteinen piirre on, että niiden avulla pyritään saamaan aikaan voimakkaita tunne-elämyksiä ilman esittämistä.

Leiviskän on usein kuultu kuvailevan arkkitehtuuria musiikkitermein ja hänen tapansa lähestyä tulevia töitään onkin varsin taiteellinen. Jokainen Leiviskän suunnitelma alkaa rakennuspaikan herkästä analysoinnista sekä luonnon ja historian antamista erityisistä edellytyksistä. Hän luo kohteelle pääteeman, jota tukevat kaikki rakennuksen pienimmätkin yksityiskohdat aina materiaaliratkaisuista värisävyihin. Leiviskä on todennut saavansa inspiraatiota luomuksilleen ja omalle muotokielelleen musiikin ja luonnon lisäksi Etelä-Saksan barokkikirkkojen rikasmuotoisesta arkkitehtuurista. Hän käyttää tiloja rajaavina elementteinä ikkunoita ja vaihtelevan korkuisia seinäpintoja, jotka osaltaan luovat hänen töistään tutun valojen leikin. Koska valonkäyttö on arkkitehdille tärkeää, on hän kunnostautunut myös valaisinratkaisujen suunnittelijana.

Valon käyttö ja valaisimet

Juha Leiviskän suunnittelemissa rakennuksissa luonnonvalolla on suuri rooli, ja arkkitehdin johtotähtinä toimivat perinteiset hyveet, kuten valo, vaihtelu ja viihtyisyys. Hän pyrkii hyödyntämään päivänvaloa omalaatuiseen tyyliinsä aina tilaisuuden tullen, ja hänen muotokielelleen onkin ominaista, että tilassa nähdään päivän kierron mukaan vaihtuvaa luonnonvaloa, joka viimeistelee ainutlaatuisen tilakokemuksen.

Arkkitehti suunnittelee itse tiloihinsa valaisimia, sillä myös keinovalo vaikuttaa tilan kokonaistunnelmaan. Täten tilat ovat monimuotoisia, sillä päivänvalo ja keinovalo vaikuttavat kokonaisuuteen kukin oman luonteensa ja värinsä mukaan. Samaan tapaan kuin Alvar Aallon suunnittelemia valaisinratkaisuja, on monia Leiviskänkin valaisimia saatavilla esimerkiksi Artekin valikoimissa.