Nykyarkkitehtuuri

Nykyarkkitehtuuriksi kutsutaan 1900-luvun lopun ja 2000-luvun arkkitehtuuria. Siihen kuuluu lukemattomia eri tyylisuuntia, jotka perustuvat toisaalta muuttuviin esteettisiin ideaaleihin, toisaalta rakennusteknologian ja materiaalien kehitykseen. Tämänhetkisten arkkitehtien on myös mahdollista suunnitella monimutkaisempia rakennuksia kuin ennen, koska tietokonemallinnus ja muut ohjelmat tekevät sekä suunnittelusta että rakentamisesta huomattavasti helpompaa ja nopeampaa.

Arkkitehtuuri on aina liittynyt läheisesti muihin suunnittelun trendeihin ja ideologioihin sekä laajempiin yhteiskunnallisiin teemoihin ja huolenaiheisiin. Nykyarkkitehtuurin uusin ja tärkein huolenaihe on ilmastonmuutos ja siihen liittyvät kysymykset, kuten ekologinen rakentaminen. Vastauksena ovat rakennukset, jotka käyttävät mahdollisimman vähän energiaa ja mielellään jopa tuottavat sitä itse.

Yksilöllisyyden ideaali

Yksi huomattavimpia suuntauksia nykyarkkitehtuurissa on ajatus rakennuksista yksilöllisinä objekteina, jotka parhaimmillaan ovat veistoksiin verrattavia taideteoksia, joilla on kuitenkin funktio. Siinä missä esimerkiksi funktionalismin ideologia määritti pitkälti myös rakennusten ulkoasua, nykyarkkitehtuurissa ei ole samanlaista kaiken kattavaa ideologiaa. Sen seurauksena tunnetuimmiksi arkkitehdeiksi ovat nousseet suunnittelijat, jotka toteuttavat omaa yksilöllistä visiotaan luoden oman muotokielensä, joka on usein tunnistettavissa heidän rakennustensa muodoista ja materiaaleista. Nykyarkkitehtuurin kuuluisimpiin suunnittelijoihin kuuluvat muun muassa Renzo Piano, Frank Gehry, Zaha Hadid, Ieoh Ming Pei, Pierre de Meuron, Jacques Herzog, Jean Nouvel ja Santiago Calatrava. Kaikki heistä ovat tunnettuja useista maamerkkimäisistä rakennuksistaan.

Yksilöllinen rakentaminen tulee esille parhaiten jo monta vuosikymmentä vallinneessa trendissä, jossa pyritään rakentamaan erikoisen näköisiä, usein monumentaalisia ja joukosta erottuvia rakennuksia. Siinä missä länsimaissa aiemmin vallitsi ideaali, jossa esimerkiksi uuden kaupunginosan kaikki rakennukset ovat samaa tyyliä ja kokoa, nykyarkkitehtuurissa monet arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat ovat ottaneet omakseen monipuolisuuden ideologian. Siinä kaupungeissa elävät sulassa sovussa kaikki eri aikakausien rakennukset ja tyylisuunnat. Usein pyritään jopa luomaan aikakausien ja tyylien kontrasteja sijoittamalla uusi, erikoisen muotoinen rakennus vanhan ja perinteisen viereen – tietenkin rakennusasetusten mukaisesti. Myös julkisessa rakentamisessa pyritään omaperäisyyteen, ja maastamme löytyykin useita hyviä esimerkkejä.

Nykyarkkitehtuurin piirteitä

Yksilöllisyyden lisäksi nykyarkkitehtuurin tunnetuimmat arkkitehdit pyrkivät luomaan aivan uudenlaisia rakennuksia. Ennen tietokoneohjelmia oli yksinkertaisesti matemaattisesti liian vaikeaa tehdä laskelmia rakennuksille, joissa oli paljon kaartuvia pintoja.

Nykyteknologia on mahdollistanut perinteisistä suorakulmista luopumisen, joten yksi kuuluisien nykyrakennusten yleisin tunnusmerkki onkin pyöreät, aaltoilevat ja kaarevat muodot. Paljon tehdään myös rakennuksia, joiden kaikki seinät saattavat olla vinot. Orgaaniset muodot ovat hyvin suosittuja, ja ne mahdollistavat aivan uudenlaiset näkemykset siitä, millaisia rakennusten pitäisi olla ja kuinka niiden tilat jaetaan. On mielenkiintoista nähdä, leviääkö suorakulmien hylkääminen jossain vaiheessa myös asuinrakentamiseen ja sitä kautta sisätilojen suunnitteluun.

Rakennus- ja eristysmateriaalien kehitys on vaikuttanut myös siihen, millaisia pintarakenteita voidaan käyttää. Taloista voidaan tehdä yhä paremmin tiivistettyjä ja energiaystävällisiä, joten esimerkiksi kokonaan lasiset seinät eivät enää tarkoita järkyttäviä lämmityskustannuksia. Etenkin asuinrakennuksiin usein suunnitellaan aurinkopaneelit jo alun alkaen, jotta rakennus voi tuottaa itselleen energiaa. Uusia muoviyhdistelmiä on yhä enemmän kaikenlaisiin tarkoituksiin, ja monet uudet muovit ovat niin kestäviä, että niitä voidaan käyttää esimerkiksi julkisivujen koristelemiseen tai talojen tiettyihin rakenteisiin. Myös kierrätysmateriaalien käyttöä pyritään lisäämään rakennuksissa ja niiden sisätiloissa. 3D-tulostaminen on yksi uusimpia kehitysaskeleita, jolle varmasti löytyy runsaasti käyttöä arkkitehtuurin saralla.

Nykyarkkitehtuuri Suomessa

Helsinki on perinteisesti tehnyt vaikutuksen sen lukuisilla kauniilla ja näyttävillä rakennuksilla, jotka edustavat oman aikansa huippuarkkitehtuuria ja suunnittelua. Tästä ovat esimerkkeinä muun muassa päärautatieasema, Kansallismuseo, Helsingin tuomiokirkko, Finlandia-talo, Stora Enson pääkonttori, ja Kalliorinteen kirkko.

Pääkaupungin uusissa julkisissa rakennuksissa on myös selkeästi pyritty luomaan yksilöllisiä ja omaperäisiä rakennuksia, tosin siinä ei aina ole onnistuttu. Esimerkiksi Oopperatalo on tapaus, jonka lopputuloksessa on toivomisen varaa. Sen kulmikkaat muodot, lukuisat eri tasot ja materiaalit sekä valkoinen laattapäällystys olivat kovin muodikkaita 1990-luvulla, mutta suunnittelussa käytetyt ratkaisut eivät tänä päivänä onnistu luomaan haluttua vaikutelmaa.

Toinen epäonnistuminen on Helsingin musiikkitalo, tyypillinen lasilaatikko, jollaisia Suomeen on rakennettu satoja sitten yhdeksänkymmentäluvun, eikä sen muotokielessä ole mitään, mitä ei ole nähty sitten funktionalismin. Kiasma on 1900-luvun loppupuolen onnistuneimpia uusia rakennuksia, vaikkakaan sen pienenpieni tontti ei tee kunniaa Kiasman orgaanisille muodoille.

Viime vuosien ehdottomia menestystarinoita sen sijaan ovat saunarakennus Löyly, Oodi-kirjasto, Amos Rexin museo ja Hiljaisuuden Kappeli. Kaikkien niiden arvoa lisää se, että ne ottavat inspiraatiota Suomen kulttuurista ja luonnosta. Löyly ja Hiljaisuuden kappeli ovat kauttaaltaan luonnollisen värisestä puusta, kun taas Oodi ja Amos Rex ovat kuin lumikinoksia.

Nykyarkkitehtuuri ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos on tehnyt oleellisen tärkeäksi ympäristöystävällisen rakentamisen sekä sen, että rakennukset ovat mahdollisimman energiaa säästäviä. Pilvenpiirtäjät ovat olleet äärimmäisen suosittuja viime vuosikymmenet, mistä hyvänä esimerkkinä on Lontoon muuttunut siluetti ja sen uudet pilvenpiirtäjät kuten “the Gherkin” ja Shard. Pilvenpiirtäjät ovat kuitenkin kaikkein eniten energiaa kuluttava rakennustyyppi, joten toivottavasti niistä pian luovutaan tai kehitetään energiaystävällisempiä.

Betonin valmistaminen on haitallista ympäristölle, joten ainakin pienemmissä rakennuksissa toivottavasti siirrytään pian takaisin uusiutuviin materiaaleihin, kuten puuhun. Myös luonto ja kasvillisuus otetaan yhä enemmän huomioon, ja monissa suurkaupunkien uusissa rakennuksissa on esimerkiksi kattopuutarhoja.